Kengitysharrastus

Halusin oikeastaan kengittäjäksi silloin kun menin Harjun kouluun 2003. Kuitenkin tajusin aika nopeasti, että 178cm pitkien tyttöjen on parempi kuitenkin pysyä erossa tuosta ammatista, mikäli haluaa pysyä terveenä. Kengitys oli kuitenkin niin houkutteleva taito, että opiskelin sitä koulussa  10 opintoviikkoa ja kävin Shtålbergin Harrin ja Markku Elfingin pitämän vkl kurssin siellä vielä lisäksi. Näillä eväillä aloin pikkuhiljaa lyömään omille hevosille irtokengät takaisin ja jossain vaiheessa rupesinkin kengittelemään omat hevoseni kokonaan. 

Pava rauhoitettuna, Pekka urheana kengittää. Nykyisin tamma kyllä normaali kengittää

Kengittäjät onkin kaikki aika hauskoja tyyppejä. Seurailen mielelläni heidän ratkaisujaan ja mukavilta kyselen jatkuvasti neuvojakin. Yksi jota kiusaan jatkuvasti kysymyksillä, on David Robinsson. Hän on ammatistaan kiinnostunut ja kehittää kokoajan ammattitaitoaan. Häntä myös suosittelen useille jotka kyselevät hyvää kengittäjää, minusta hän on pätevä alallaan. Hän myös jaksaa neuvoa, mikä ei ole haitaksi kenellekkään hevosen omistajalle.

Tässä vierellä on kuvia Tampereen urheiluhierojakoulun (2011-2012) kengitys osiosta. Harjoiteltiin tälläisillä mukavilla teurasjaloilla jotka eivät tosiaan kisko tai nypi kesken kaiken ;)
Jalat tosin olivat ihan järjettömän jäässä ja kun ne rupesivat sulamaan, verta tuntui tihkuvan noiden jeesusteippien alta. Tän päivän jälkeen vähän jännitti että miten nää elävät hevoset tykkää kun haistavat vaatteista tuon teurasjätteen, mutta mun hevonen ei ainakaan kuolleita pelännyt.

Mulla kun oli jo tätä koulutusta ennen muutama vuos kengittelyhistoriaa, päätin leikkiä koko rahan edestä ja harjoittelin kaiken maan päärynäkengien, varvaskenkien, ja tässä alla olis idioottikenkä pohjallisella (tosin ei tää kenkä oo aito idioottikengä...)

Alla olevasta kuvasta näkyy myös mun kamalan ihanat turvakengät. Sitähän kun ei tiedä koskaan, milloin teurasjalka hyppää sun varpaitten päälle...

kuvitteellinen idioottikenkä ja pohjallinen

Tässä loistavaa yritystä itse kullakin.

Tässä oli mun ensimmäinen harjoittelun uhri Abonent, se jakso hyvinkin seistä 2h kun yritin saada kenkiä jalkaan ja tämä venäläinen ruuna ei ikinä kiskassu jalkaa tai edes kuvitellut tästä johonkin lähtevänsä ennen kuin olin valmis. Loistava harjoituskappale siis. (ja tämä kyllä pysyi jopa mun kengittelyn kanssa ihan terveenäkin)